Sukelluskohde: Hilloisten louhos

Lopullisesti koukussa! Viime viikon keskiviikkona olin sukeltamassa Taivassalossa Hilloisten louhoksella. Kyseessä on vanha avokaivos, jonka pohjalla edelleen makaa satoja kivenjärkäleitä. Kyseessä oli ensimmäinen sukellukseni P1-kortin suorittamisen jälkeen ja olikin yksi parhaista sukelluksistani tähän mennessä. Oppaana minulla oli mukana kurssikouluttajani Oskari.

20170712_165721Saavuimme paikalle iltapäivällä, mutta kesäaurinko porotti silti täydeltä terältä. Kahdenkymmenen asteen lämmössä märkkärin pukeminen ei ollut yhtään sen mukavampaa kuin aikaisemminkaan, mutta nyt sentään tiesin mitä olisi odotettavissa. 😀 Siirtyessä vanhaa ajoramppia pitkin veteen alkoi olo kuitenkin nopeasti helpottaa. Veden lämpötila oli noin 14 paikkeilla, tosin syvemmällä kylmempää. Vesi oli sinistä ja kirkasta. Sukelsimme ajoramppia myötäillen syvemmälle ja kävimme louhoksen syvimmässä päässä, 16,2 metrissä. Paikoin pohjalla kasvoi levämuodostelmia, joiden väri vaihteli keltaisesta oranssiin. Värit olivatkin huimaavia!

Olen niin iloinen, että kurssin alussa minulla ollut paineen aiheuttama korvaongelma ei ole enää vaivannut pitkään aikaan! Sukeltaminen tuntuu hyvältä ja helpolta. Tänään minulla oli lainassa Oskarilta S-koon tasapainotusliivi sekä 7kg painovyö. En usko, että minulla on ollut vielä näin pientä liiviä yllä, koska se tuntui todella napakalta ja hyvältä. Vinkkinä tulevaisuuteen ja laitehankintaan! DCIM100GOPROGOPR1071.Olen tähän mennessä suhtautunut sukellukseen hiukan ristiriitaisesti. Mielestäni se on suhteessa aika kallis harrastus ja Suomen oloissa helposti turhauttava, koska vedet ovat kylmiä ja pimeitä. Minulla on kurssin ajan ollut lainassa ystäväni kaksiosainen 7mm paksu märkäpuku, maski, räpylät, kengät ja hanskat ja olemme puhuneet siitä, että ostaisin kamppeet häneltä. Tämän lisäksi tarvitsisin tasapainotusliivin, regulaattorin sekä tietysti oman paineilmapullon. Onnekseni Simppujen jäsenenä saan myös lainaan kolme viimeistä, joten ainakan heti ei tarvitse lähteä tarvikekauppaan. Olen yleensäkin varovaisen harkitsevainen ihminen siinä, mihin haluan laittaa aikani ja rahani, joten sukellusharrastuksen jatkaminen ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Myös sukelluskaverin puute mietityttää, mutta onneksi tuttavapiirissä on jokunen sukeltaja jo entuudestaan ja Simput tuntuu olevan erittäin aktiivinen yhdistys, ainakin näin sulan veden aikaan.

Valtavat kivilohkareet olivat vaikuttava näky veden alla, mutta parasta sukelluksessa oli ahvenparvet, jotka uteliaina ilmestyivät ympärille tuijottelemaan meitä. Eläinten DCIM100GOPROGOPR1073.käyttäytyminen on aina ollut sydäntä lähellä, joten olisin voinut viettää vaikka kuinka kauan aikaa pohjassa maaten. On jotenkin hämmästyttävää miten äkkiä sitä huomaa luovansa kontaktin johonkin tyystin eri eläinlajiin, olentoon, jolla ei ole samaa kieltä, ei käyttäytymistä ja silti voitte luoda toisiinne suhteen, joka on molempia kunnioittava. Kaloja seuratessa et edes ole omassa luonnollisessa ympäristössäsi, vaan tunkeudut niiden reviirille. Ja siltikin nämä louhoksen kalat uivat luoksesi ja tölläsivät vain hyväntahtoisina. Louhoksella tuskin on niille luonnollisia saalistajiakaan, joten ne eivät yksinkertaisesti ole oppineet pelkäämään. Biologin ammatista nuorena haaveilleenna muistin taas mikä siinä kaikessa oli se juttu. Kalojen käyttäytymistä on viime aikoina tutkittu paljon ja on todettu, että sosiaalisina eläiminä niillä on tarkat parvirakenteet. Niillä on myös jonkinasteisia tunnereaktioita, ihan kuin meillä muillakin. Kalat tökkivät pohjaa etsien sieltä syötävää ja katselivat meitä uteliaina. Mieleni valtasi sanoinkuvaamaton rauha ja rakkauskin. En muista milloin viimeksi olisin ollut sellaisen tunteen vallassa. Voinkin siis sanoa, että vaadittiin vain yksi pieni ahvenparvi saamaan minut lopullisesti sukellukseen koukkuun.

Sukellus kesti noin 50 minuuttia. Näimme vielä juuri ennen pintaan saapumista varmasti elämäni suurimman ahvenen! Ensin luulimme Oskarin kanssa, että se oli kuollut, mutta uituani lähemmäs se liikahtikin ja ui maijesteetillisesti noin metrin sivummalle. Vaikea arvioida kokoa jälkikäteen, mutta varmasti yli 30cm pitkä, pallomainen lihava otus. Selkeästi koko louhoksen kunkku! 😀  Alla on kuvaamani videonpätkä sukellukselta. Kiitos tuhannesti Oskarille tästä kokemuksesta! Vihdoinkin uskallan sanoa, että sukelluskin on mun juttu! Nyt ja tulevaisuudessa 😀

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s